Taidejohtamisen tulevaisuusstrategia - yhteisöllisyys ja yhteiskunnallisuus

Ajatuksia taidelaitosten tulevaisuusnäkymistä sekä tulevaisuusstrategiasta:

Kuva: Pekka Saarikorpi

Taiteentekijöiden ja taidelaitosten julkinen rahoituspohja sekä yhteiskunnallinen merkitys herättävät aika ajoin kiivasta keskustelua. Itse korostan erityisesti taideorganisaatioiden yhteiskunnallista merkitystä ja roolia, ei pelkästään taidelaitoksina, vaan myös kulttuurisina toimijoina ja yhteiskunnallisina peileinä. Taide itsessään on peili, joka heijastaa yhteiskunnan arvoja, yksilöitä ja yhteiskuntaa, arvoja ja estetiikkaa. Taide politisoi, kyseenalaistaa, edustaa yhteiskunnan ääripäitä ja keskiarvoa. Se on kuva meistä. Myös taidelaitos on tällöin peili samassa suhteessa. Yhteiskunta asettaa tiettyjä tavoitteita ja organisaationa peilaamme sitä arvomaailmaa taiteen ja/tai koulutuksen keinoin. Osaltamme voimme olla aktiivisia ja pyrkiä vaikuttamaan siihen keskusteluun, joka toimintaamme vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että taidekentän ja sen organisaatioiden on jatkossa ansaittava asemansa yhä uudestaan ja uudestaan. Matalan kynnyksen vaatimusten kasvaessa siihen haasteeseen on vastattava.

Minua itseäni kiinnostaa erityisen paljon taiteen yhteiskunnallinen ulottuvuus. Se miten taide ja taiteen tekeminen vaikuttavat yhteiskunnassa - nivoen yhteisöä ja yksilöitä yhteen. Vannon yhteistyön nimiin. Taustani on monitaiteisessa ilmaisussa. Olen tehnyt paljon musiikillisen ilmaisuni kanssa yhteistyötä teatteri- ja tanssitaiteen parissa. Minua kiinnostaa taiteen ilmaisuvoima hyvin monin eri tavoin. En usko toinen toisiaan tukahduttavaan kilpailuasetelmaan vaan paremminkin syleilevään yhteistyöhön, joka rikastuttaa kaikkia osallistujia. 

Olin Amsterdamissa vaikuttunut siitä, miten Van Gogh -taidemuseo oli monitaiteinen keskus. Perjantai-iltaisin museossa järjestettiin konsertteja ja museo täyttyi nuorista ja keski-ikäisistä, jotka sivistyneesti loikoilivat lattioilla ja kuuntelivat konsertteja silmät kiinni nauttien, osa tanssien. Se oli kerrassaan vaikuttavaa. Silloin ajattelin, että voiko olla hienompaa yhteiskunnallista ja osallistavaa taidejohtamista ja samalla taidelaitoksen näkökulmasta markkinointistrategiaa? Kun museo sulkee ovensa tavallisilta vierailijoiltaan, avaa se samalla ovensa toisen taiteenlajin edustajille ja saa taidekentän näyttämään yhdeltä isolta toinen toistaan syleilevältä kokonaisuudelta.

Monitaiteinen, yhteisöllinen taidekokemus antaa mahdollisuuden dialogiin ja toinen toistemme ymmärtämiseen sekä samalla kriittiseen ajatteluun ja luovuuteen. Ollakseen yhteiskunnallisesti puhutteleva tai koskettava, on taiteentekijän sekä taidelaitoksen oltava läsnä ja sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Johtamassani Tuusulanjärven avoimessa musiikkikoulussa haluamme olla osa tuota yhteisöllistä ja yhteiskunnallista, toinen toistaan syleilevää taidekenttää. 

Yhdessä olemme enemmän.