Ajatuksia taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksesta - haasteet ja laivamalli
AJATUKSIA OPS-UUDISTUKSESTA
Lukuvuoden 2017-18 keskeisin haaste taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa on ollut Opetushallituksen asettama opetussuunnitelmatyö, joka on koskenut kaikkia yleisen ja laajan oppimäärän taideoppilaitoksia. Opetussuunnitelmauudistus on jatkumoa sille myllerrykselle, jonka perusopetus ja toisen asteen koulutus ovat jo läpikäyneet viime vuosina. Tässä ajassa erilaiset ilmiöoppimisen, itseohjautuvuuden ja oppilaslähtöisyyden ideaalit tuntuvat olevan kovassa huudossa, hyvässä ja pahassa...
---
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa painopiste on siirtynyt työssäoppimiseen ja itseohjautuvaan opintopolkuun. Uudistusta kohtaan on julkisuudessa esitetty useita kriittisiä puheenvuoroja ja nostettu esille pedagogien huoli siitä kuinka itseohjautuvuus jättää ison osan opintojaan urakoivista teineistä ja varhaisaikuisista oman onnensa nojaan. Itselläni on vahva kosketuspinta toisen asteen koulutuksen uusiin ongelmakohtiin opettajan näkökulmasta. Olen toiminut toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa erityisopiskelijoiden tuntiopettajana vuodesta 2006 lähtien. Kyseisessä oppilaitoksessa opiskelijat tarvitsevat, ja ovat saaneet hyvin yksilöllistä "kädestä pitäen"-ohjausta. Uusien painotusten myötä nämä erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat joutuvat nyt enenevissä määrin selviämään ympäristössä, jossa opintopolku ja tiedonmurujen haaliminen ovat aiempaa enemmän oppilaan omalla vastuulla ja oman aktiivisuuden varassa. Tästä osa selviää, mutta moni ei. Opintojen mukautuksilla jokainen saadaan valmistumaan ammattiin, mutta yhä suurempi osa ei suoritetuilla opinnoillaan tule selviytymään jatko-opintoihin, puhumattakaan oman alan työtehtävistä.
Myös peruskoulujen opetussuunnitelman itseohjautuvuuden ja ilmiöoppimisen painotukset, ja samaan aikaan kasvavat luokkakoot, ovat herättäneet huolestuneita arvioita koulutuksen suunnasta, mutta myös ymmärrystä. Ilmiöoppimisen taustalla on epäilemättä tarve pärjätä tulevaisuuden muuttuvassa yhteiskunnassa ja kasvattaa lapsista yhä osaavampia digitalisoituvan yhteiskunnan vaatimuksiin (ks. Bengt Holmström HS:n artikkelissa 23.3.17).
---
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessakaan ylhäältä asetetut päämäärät eivät ole olleet täysin kirkkaat. Kaikkea muuta, sanoisin. Harmaita hiuksia on tuottanut mm. opetussuunnitelmaperusteiden tulkinnanvaraisuus. Opetushallitus tulkitsee omia perusteitaan omalla tavallaan, kun taas kunnilla on mahdollisuus tulkita samoja perusteita aivan toisin. Edustamani Tuusulanjärven avoimen musiikkikoulun kannalta on hämmentävää, että opetushallituksen tulkinta, ja sen mukainen ops, mahdollistaisi meille harkinnanvaraisen rahoituksen ja oppilaitoksen elinvoimaisuuden. Kunnan tulkinnasta on puolestaan kiinni taiteen perusopetuksen järjestämislupa. Nämä molemmat tulkinnat uudistuksen keskeisistä piirteistä täytyy siis havaita ja saada ne opetussuunnitelmaan näkyviksi ilman, että ne syövät toinen toisiaan. Tällainen toimintamalli asettaa tpo-koulutusta järjestävät tahot, ja samalla myös oppilaat eri kuntien välillä hyvin eriarvoiseen asemaan.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa on haiskahtanut myös muu kuin puhdas oppilaan etu ja näkökulma, vaikka sillä opetussuunnitelmauudistusta perustellaankin. Uudessa yleisen oppimäärän opetussuunnitelmassa on ryhmäopetusta ja opetuksen sisältöjen integrointia (teoria- ja taitoaineiden yhdistämistä) ajettu kuin käärmettä pyssyyn - ainakin ops-perusteiden tulkinnanvaraisuus jättää sellaisen tulkinnan mahdollisuuden. Tuntuukin, että opetussuunnitelmauudistuksella halutaan tehdä riittävän suuri ero taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän oppilaitosten välille ja näin perustella rahoituksen sementoitu epäsuhta. Valtionosuustuki, kun ohjautuu vain valituille laajan oppimäärän kouluille ja sitä rakennelmaa vos-laitokset tietysti pyrkivät suojaamaan viimeiseen asti. Musiikin- ja soitonopetus edustavat kuitenkin lähtökohtaisesti yhteistä vuosisataista jatkumoa, oli sitten kyseessä laaja tai yleinen oppimäärä. Usein nämä oppilaitokset myös jakavat samat opettajat. Useimmille perheille ei myöskään ole merkitsevää se, antaako oppilaitos taiteen perusopetuksen laajaa vai yleistä oppimäärää. Merkitsevämpää on sen sijaan se, missä oppilaitos sijaitsee. Oppilaitoksen paikallisuus on tärkeää ja se kuinka arjen muut aikataulut onnistutaan sovittamaan soittoharrastuksen rinnalle (tästäkin on omakohtaista kokemusta kahden soittavan lapsen isänä).
Ihmettelen myös hieman sitä järjestystä jossa opetussuunnitelmauudistusta laaditaan. Opetussuunnitelmaa uudistetaan taiteen perusopetuksen kouluissa ilman, että uudistus näkyisi ensin niiden korkeakoulujen opetussisällöissä, joista valmistuvat tulevaisuuden opettajat. Nyt meille taiteen perusopetuksen toteuttajille heitetään haaste järjestää integroitua opetusta lyhyellä valmistautumisajalla ilman, että opettajat olisivat saaneet siihen koulutusta tai, että koulutettuja opettajia olisi edes näköpiirissä. Olin kuukausi sitten luennoimassa kehollisen pedagogiikan mahdollisuuksista Metropolia ammattikorkeakoulun musiikkipedagogiopiskelijoille. Luennon aihe ei liittynyt ops-uudistukseen, mutta kysyinpähän kuitenkin, että "kuinka moni on kuullut taiteen perusopetuksen kenttää myllertävästä opetussuunnitelmauudistuksesta?" Yksikään opiskelijoista ei ollut tietoinen opetussuunnitelmauudistuksesta saati uuden opetussuunnitelman perusteista ja painotuksista. Näin me siis yhteiskuntana koulutamme opettajia, joiden osaaminen ei yllättäen vastaakaan siihen haasteeseen, mikä perusopetusta antaville oppilaitoksille on juuri heitetty!
---
Alla on tiivis kuvaus ohjaamastani prosessista:
Uusi OPS - Tuusulanjärven avoin musiikkikoulu
Tuusulanjärven avoimessa musiikkikoulussa opetussuunnitelmauudistus käynnistyi keväällä 2017 ja konkretisoitui uuden lukuvuoden alkaessa elokuussa 2017.
Otimme alusta alkaen koulumme oppilaat ja perheet osaksi opetussuunnitelmauudistustyötä. Lukuvuosi alkoi Unelmien musiikkikoulu -työpajoilla, joihin kutsuimme oppilaat ja vanhemmat ideoimaan unelmien musiikkikoulua. Muutama nosto lapsilta tulleista ehdotuksista unelmien musiikkikoulusta:
"leiri joka kuukausi"
"kavereita ja kaveritunteja"
"musiikin keksimistä"
Toinen lähestymiskulma ops-uudistukseen olivat koulumme arvot ja opettajien ajatukset. Alla aurinkomalli, joka kuvaa koulumme roolia ja arvoja toimintaympäristössämme:
Opetushallituksen ops-perusteet painottavat yleisen oppimäärän oppilaitoksissa mm. integroitua opetusta, "ryhmämusisointia" (yäk, mikä termi!), kuuntelemiseen kasvamista ja oppimista sekä oppilaiden vertais- ja itsearviointitaitojen kehittämistä.
Ops-uudistuksen kolmannessa vaiheessa yhdistimme oppilaiden Unelmien musiikkikoulu - ja opettajien Aurinkomallin Opetushallituksen ops-perusteisiin. Syntyi Laivamalli, joka näyttää nyt tältä 👇💥
Opetuksen rakenne vastaa opetushallituksen asettamia ops-perusteita. Meidän Laivamallissa vesielementistä (varhaisiän musiikkikasvatus) rakentuu vähitellen pinnalla kannatteleva laivan runko (kaikille yhteiset opinnot) ja lopulta takila ja purjeet (valinnaiset teemaopinnot), jotka antavat laivalle vauhdin ja suunnan. Malli pitää sisällään ne arvot, jotka ovat koulumme toiminnassa tärkeitä ja arvokkaita ja siinä kuuluvat myös oppilaiden unelmat. Ryhdymme mm. järjestämään työpajaviikkoja (vrt. leirit ja kaveritunnit) kaksi kertaa lukuvuodessa. Lisäksi järjestämme vuosittain kesäleirin ja ystävänpäiväviikolla kaverituntiviikon. Musiikin perusteet vaihtuvat uudessa opetussuunnitelmassamme "musiikin keksiminen" -opintokokonaisuudeksi. Pyörää ei tarvitse tässä opintokokonaisuudessa keksiä uudestaan. Ohjaamme sen sijaan tiedon ja taidon äärelle - omien havaintojen ja "keksimisen" kautta tiedolliset ja taidolliset jäljet muodostuvat entistä vahvemmiksi.
Tällaisella laivalla me Tuusulanjärven avoimessa musiikkikoulussa purjehdimme kohti tulevaa!
Comments
Post a Comment